Warning: define() expects at least 2 parameters, 1 given in D:\inetpub\webs\aslightdiescom\wp-config.php on line 90
34th As Light Dies ‪#‎tlavol1‬ review (Imperimi.net, Finland) | As Light Dies

34th As Light Dies ‪#‎tlavol1‬ review (Imperimi.net, Finland)

34th As Light Dies ‪#‎tlavol1‬ review (Imperimi.net, Finland)

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=15579&utm_content=buffer8fb12&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Ei ole tapana aloittaa arvosteluita lainaamalla toisten tekstejä, mutta joskus kierrätys on muita parempi vaihtoehto. Kollegani Heikki Puuperä kirjoitti As Light Diesin vuoden 2010 levystä seuraavasti:»Espanjalaisen As Light Diesin genreiksi on määritelty Metal Archivesissa vaatimattomasti Death/Black/Doom/Gothic metal. Jos haluaisi olla kovin hyväntahtoinen, voisi sanoa bändin edustavan yksinkertaisesti avarakatseista ja mielikuvituksellisen luovaa tapaa yhdistellä ja ottaa vaikutteita eri genreistä.»

Kuten Puuperäkin Ars Subtilior from Within the Cage -levyn arviossa osuvasti toteaa, totuus on varsin toisenlainen. Edeltäjänsä lailla myös The Love Album – Volume I on varsinainen sekametelisoppa, jossa erilaisia tyylilajikoitoksia on suunnalta jos toisestakin. Lopputulos on, ehkä täysin arvattavastikin, melkoisen jäätävä.

On ehkä hieman surullista, että edellislevyn sanat pätevät myös tähän rakkauslevyyn lähes suoraan sellaisinaan. Varsinaista kuoloa, mustuutta ja tuomiopuolta on levyllä korkeintaan nimellisesti, jos senkään vertaa, ja muuten gootahtava fiilistelymetalli progekierteellä on levyä leimaava piirre. Tyylipuhtaaksi goottailuksi As Light Dies on aivan liian matikkametallivetoinen, mitä nyt välillä maalaillaan kauniintapaisia kosketinkuvioita haikeita kuvioita tapaillen. Alan kovista osaajista ollaan kaukana.

As Light Diesin leipälaji – teknisvetoinen progressiivinen metalli – puolestaan on sillä saralla, että takaisin koulun penkille ja biisintekoa opettelemaan. Hyviä hetkiä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta niitä juurikaan löytämättä. Tämä on sikäli ironista, että yhtyeestä selvästi löytyy paitsi soitto- ja laulutaitoa, myös jonkinlaista korvaa hyville soundeille. Jälkimmäisellä sektorilla yhtye kun tuntuu suorastaan loistavan. Puhtaasti soundimielessä The Love Album – Volume I on miellyttävää kuultavaa.

Niin hyvillä kantimilla kuin laulu-, soundi- ja soittopuoli onkin, levy koostuu kuitenkin biiseistä ja viime kädessä juuri niiden varassa on myös teoksen viehättävyys. Tässä The Love Album – Volume I
epäonnistuu lähes täydellisesti. Lopputulos ei ole katastrofaalinen, mutta sinisin silmin en levyä kykene kehumaan. Kappaleita kuunnellessa lähinnä turhautuu, mitä tuskin koskaan voi pitää hyvänä mittatikkuna. Paikoin levy saakin itsensä kuulostamaan siltä, että osa soittajista ei tiedä mitä muut soittajat tai laulajat tekevän. Aivan kuin kokonaisuus olisi vain yhdistetty toisistaan erillään olevista soitin- ja lauluraidoista.

The Love Album – Volume I on nihkeä tapaus. Näin taitorikkaasta levystä olisi kaiken järjen mukaan lupa pitää, mutta jos hyviä biisejä ei ole, miten voisin? Niittokoneenakin tunnettu arvosanageneraattorini arpoo levylle lopulta kirjaimellisesti päättömän lopputuloksen: tälle levylle riittää giljotiini.

04.12.2014, Serpent